Aikuisten taksvärkkinä vanhainkotiin päiväksi
PÄÄKIRJOITUS
Sanotaan, että yhteiskunnan sivistyksen taso mitataan sen tavassa hoitaa vanhuksensa.
Lähikuukausien uutisten valossa Suomi ei suoriudu vanhustenhoidosta kuten sivistysvaltion pitäisi. Merkit ongelmista ovat olleet ilmassa jo vuosia. Esperi Caren ja Attendon hoitoyksiköissä nousseiden epäkohtien jälkeen asia on nyt noussut tapetille.
Itse olen pitkään ihmetellyt, miten vanhustenhoidon yksiköissä hoitajien aika riittää kunniakkaaseen vanhustenhoitoon.
Toinen ihmettelyni aihe on, miten nykyisellä väestönkasvulla Suomessa riittää työntekijöitä hoitamaan vanhuksia. Tai miten ylipäätään Suomeen saadaan tarpeeksi veronmaksajia, joiden avulla elämämme loppusuora sujuisi ihmisarvoisesti.
Ratkaisuja odotellessa ehdotan kokeiltavaksi aikuisten taksvärkkiä. Koululaisten taksvärkkihän on ollut kauan käytössä peruskoulun yläluokilla. Se on vuosittain järjestettävä päivä, jolloin koululainen käy päivän töissä ja saa siitä pienen korvauksen. Samalla nuori näkee ripauksen työelämää.
Aikuisten taksvärkkipäivä voisi mennä tähän tapaan:
Työikäiset käyttäisivät halutessaan yhden työpäivän vuodessa valitsemassaan vanhustenhoidon yksikössä tai muussa hoivatyössä. Korvausta siitä ei saisi, paitsi ehkä hoivayksikkö voisi lounaan tarjota.
Aion itse viettää tänä vuonna yhden työpäivistäni jossain vanhustenhoidon yksikössä.
Jos tiedät sopivan hoivayksikön lähialueelta, jossa olisi tarvetta lisäkäsille, laita rohkeasti viesti oheiseen sähköpostiosoitteeseeni ja ehdota paikkaa.
Ja jos sinä tai yrityksesi haluaa lähteä mukaan aikuisten taksvärkkitempaukseen, ota yhteyttä, niin kerromme mielellämme tempauksestanne tämän lehden sivuilla.
Jos kaikki suomalaiset työikäiset – tai sanotaan vaikka että vaatimattomat satatuhatta ja rapiat meistä – kävisi päivän vanhustenhoidossa tai muussa valitsemassaan työssä, syntyisi jo lähes miljoona yhteiseksi hyväksi tehtyä työtuntia. Ja satatuhatta ihmistä on vasta viisi prosenttia kaikista Suomen työssäkäyvistä.
Samalla aikuis-taksvärkkiläisille selviäisi, mitä vanhustenhoidon arki todella on. Tästä saattaisi esimerkiksi syntyä joitakin ideoita siitä, miten vanhustenhoitoa voisi kehittää.
Usein päätöksenteossa ongelmana on, että luulemme tietävämme jostain alasta paljon, mutta vasta tehtyämme sitä ymmärrämme, mitä se oikeasti on. Uusille näkökulmille on käyttöä, kun yhteiset verovaramme vähenevät.