Jätkäsaaren peruskoulun oppimateriaalikäytännöt huolestuttavat huoltajia
Jätkäsaaren peruskoulun oppilaiden huoltajat kokevat koulun oppimateriaalikäytännöt sekaviksi ja puutteellisiksi. Huoltajat ovat päätyneet ostamaan lapsilleen omia kirjoja. Rehtorin mukaan kirjat ovat vain osa kokonaisuutta.
Puutetta kirjoista, tehtäväkirjoja, joihin ei saa tehdä merkintöjä, ryttyisiä monisteita, epätietoa läksyistä. Jätkäsaaren peruskoulun oppilaiden huoltajat kokevat, että koulun oppimateriaalikäytännöt ovat sekavat ja puutteelliset.
”Oppilailla ei ole käytössään koulukirjoja, kuin joissain aineissa. Kirjattomuus tekee kokeisiin valmistautumisesta hankalaa, kun materiaalit ovat levällään”, kertoo kolmen koulua käyvän lapsen äiti Sini Lahti.
Hänen mukaansa käytännöt vaihtelevat eri aineissa.
”Joissain aineissa on pelkät vihot, joihin kirjojen tehtäviä tehdään sekä liimataan tunnilla annettuja monisteita. Joissain aineissa on käytössä sähköisiä kirjoja ja muita oppimateriaaleja.”
Lahden mukaan lasten läksyjen kontrollointi on vaikeaa, kun tehtävät saattavat sijaita useassa eri paikassa. Hankalinta Lahdesta on tiedon puute.
”En edelleenkään tiedä, miten esimerkiksi kielten sanakokeisiin tulisi lukea, kun kirjoja eikä sanastoa ole missään.”
Lahden mukaan tilanne on turhauttava.
”Päätin ostaa lapsilleni omat kirjat viimeistään ensi lukukauden alussa, että he voivat lukea kokeisiin.”
Lahden mukaan tilanne ei ole huono kaikissa aineissa. Myös sähköiset materiaalit sopivat toisille oppilaille hänen mukaansa hyvin.
”Opettajat tekevät hyvää työtä annetuilla resursseilla. Määrärahat eivät kuitenkaan vastaa koulun tarpeita”, Lahti sanoo.
(kuva: Pipsa Sinkko-Westerholm)
Toisen huoltajan mielestä tilanne laittaa koulun oppilaat eriarvoiseen asemaan.
Huonoin tilanne on hänestä ruotsin opinnoissa.
”Osa seitsemäsluokkalaisista lyhyen eli B-ruotsin oppilaista opiskelee koululla A-ruotsin kirjoilla ja osalla on itse ostetut B-ruotsin kirjat. Myös kokeet määräytyvät kirjan mukaan. Meidän lapselle pidettiin A-tason koe, vaikka hän opiskelee B-ruotsia”, huoltaja kertoo.
Huoltajan mukaan opettajat ovat kertoneet, että koululla ei ole varaa ostaa oppikirjoja kaikille.
”A-ruotsin kirjoja on jouduttu kerjäämään ja keräämään muilta kouluilta”, huoltaja kertoo.
Myös hän päätyi ostamaan lapselleen omat ruotsinkirjat.
”Materiaali oli kasa monisteita, jotka olivat suoria kopioita oppikirjasta. Niistä oli hyvin vaikea opiskella.”
Tilanne ihmetyttää huoltajia, sillä se on ollut tiedossa jo vuosia. Helsingin koulujen kirjapulasta uutisoitiin Helsingin Sanomissa jo vuonna 2018. Jätkäsaaren peruskoulu aloitti toimintansa nykyisen päiväkodin tiloissa vuonna 2017 ja uudessa koulurakennuksessa vuonna 2019.
Koulun rehtori Kirsi Myllymäki tunnistaa tilanteen, mutta ei näe sen estävän hyvää opetusta.
”Kirjat ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Opetusta toteutetaan useilla tavoilla ja eri materiaaleja hyödyntäen. Minulla ei ole sellainen olo, että koulultamme puuttuisi ratkaisevasti materiaaleja”, Myllymäki sanoo.
Rehtorin mukaan kirjat kustannetaan koulukohtaisesta budjetista, jolla maksetaan muun muassa henkilökunnan palkat, tilojen vuokrat ja kaikki koulun tarvitsemat materiaalit. Jos budjetista siirtää varoja johonkin toiseen menokohtaan, on se pois jostain toisesta.
”Emme esimerkiksi halua, että opettajien palkkabudjettia pienennettäisiin. On tärkeää, että koululla on mahdollisimman paljon kasvatushenkilöstöä paikalla”, Myllymäki sanoo.
Uutisoituun Helsingin koulujen resurssipulaan hän ei ota kantaa.
”Helsingissä on mielestäni kohtuulliset oppimateriaaliresurssit. Jätkäsaaren koululla on käytössään sama budjetti, kuin muillakin kouluilla”, Myllymäki sanoo.
Koulun johtokunnan puheenjohtajan Sari Heikkisen mukaan budjettiongelma koskee koko kaupunkia, sillä määrärahoja on vähennetty kaikilta kouluilta. Jätkäsaaren peruskoulun tilanne johtuu erityisesti siitä, että koulu on uusi ja kasvava.
”Uusien koulujen budjetteihin ei ole varattu enempää rahaa oppimateriaaleihin, kuin vanhoissakaan kouluissa. Vanhoissa kouluissa on kuitenkin kertynyt kierrätettäviä kirjoja, joten oppimateriaalia on enemmän käytettävissä. Jätkäsaaressa oppilasmäärä kasvaa vuosi vuodelta, joten myös edellisen vuoden kirjasarjoja pitää täydentää aiemman vuosiluokan siirtyessä ylemmäs”, Heikkinen sanoo.
Sähköiset oppimateriaalit eivät hänen mukaansa ole ratkaisu kirjapulaan, vaikka kaupungilla onkin toiveena kasvattaa niiden osuutta.
”Ne ovat lähes yhtä kalliita kuin perinteiset kirjat ja niiden lisenssit ovat vain vuoden voimassa, näin ollen niitä ei voi kierrättää”, Heikkinen sanoo.
Heikkisen mukaan Kalasatamassa ja Kruunuvuorenrannassa tilanne on sama.
”Olemme tekemässä tilanteesta Kalasataman kanssa yhteistä lausuntoa kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkieliselle jaostolle sekä toimialajohtajalle toimitettavaksi. Asia tuleekin huomioida jatkossa uusia kouluja perustettaessa. Tulevassa Melkinlaiturin koulussa tulee olemaan sama tilanne, jollei budjetointia saada muutettua.”
Heikkinen ei ole huolissaan tilanteesta omien lastensa kohdalla.
”Ihan samat asiat he ovat oppineet, kuin Ruoholahden koulun käynyt esikoiseni”, hän sanoo.
Rehtorin mukaan kaikissa materiaalihankinnoissa otetaan huomioon kestävä kehitys.
”Mietimme yhdessä opettajien kanssa, mitä materiaaleja missäkin aineessa tarvitaan. Pyrimme käyttämään veronmaksajien rahat parhaalla mahdollisella tavalla”, Myllymäki sanoo.
Se, että kirjoja olisi kerjätty toisilta kouluilta kuulostaa rehtorista erikoiselta sanavalinnalta.
”Teemme yhteistyötä Helsingin muiden koulujen kanssa. Jos joku koulu uudistaa kirjasarjansa ja heiltä jää käyttökelpoisia kirjoja, on järkevää kierrättää niitä kaupungin sisällä”, Myllymäki sanoo.
Rehtorin mukaan yhteydenottoja asiaan liittyen ei ainakaan kuluvan lukukauden aikana ole hänelle tullut.
”Toivomme, että vanhemmat ottaisivat meihin yhteyttä, jos huolta tai kehitystoiveita ilmenee. Koulutyötä kehitetään yhteistyössä.”
Rehtori lupaa, että ensi lukuvuoden alussa tiedottamista tullaan parantamaan.
”Vanhemmille voidaan avata enemmän sitä mitä materiaaleja eri oppiaineissa käytetään. Voimme esitellä sähköisiä oppimateriaaleja ja oppilaiden tuottamia portfolioita. Oppilaille voidaan terästää, että moniste menisi kansioon tai vihkoon saakka”, Myllymäki listaa.
Omien kirjojen hankkimiseen hän ei kannusta.
”Koulu tarjoaa oppilaille tarvitut materiaalit. Toivoisin luottamusta opettajien ammattitaitoon päättää materiaalihankinnoista”, rehtori sanoo.