Jätkäsaarikaan ei selviä puhtain paperein –”Esteettömyys on vain sananhelinää kaupungin markkinoinnissa”
Virve Siikanen ja Craig Nolan esittelevät Huutokonttorin hissiä, johon mahtuu hyvin pyörätuolilla.
Australiasta Jätkäsaareen muuttanut Craig Nolan pitää kotimaansa esteettömyyspolitiikkaa parempana kuin Suomen.
Yritykset eivät näe tarpeeksi bisneshyötyä siinä, että huolehtisivat liikkumisen esteettömyydestä ja palvelujen saavutettavuudesta vaikka se koskee monia”, esteettömyyskonsultti Craig Nolan sanoo.
”Noin 10 prosentilla suomalaisista on jonkinlainen vamma, joista monet vaikeuttavat myös liikkumista. Liikuntavammaisten lisäksi esteettömyydestä hyötyvät esimerkiksi näkövammaiset, vanhukset ja lastenvaunuja työntävät”, toteaa Nolan.
Nolan on ollut synnynnäisen selkärankahalkion takia koko elämänsä kävelykyvytön.
Hänen mukaansa esteettömyys voisi olla yrityksille keino erottautua ja tarjota palveluja laajemmalle joukolle, eikä pelkkä kulu. Tai asia, joka huomioidaan vasta silloin, kun joku sitä erikseen kysyy.
Lisäksi pyörätuolilla liikkuvien pitäisi testata ratkaisuja, joita he itse tulevat lopulta käyttämään.
Nolan muutti Australiasta Suomeen kymmenen vuotta sitten. Jätkäsaareen pariskunta päätyi puoliso Virve Siikasen valmistuttua, jolloin piti muuttaa opiskelija-asunnosta pois. Alueella viehättivät hyvät yhteydet ja meri.
Heidän mukaansa Jätkäsaari ei ole tietenkään esteetön, koska rakennustyöt ovat vielä kesken ja jalkakäytäviäkin puuttuu. Rakennustöitä tehdään vaiheittain, ja välillä ne keskeytyvät ja siten vaikeuttavat tarpeettomasti liikkumista.
”Lisäksi oma kokemukseni on, ettei kukaan käytännössä ota vastuuta ja kaupunkilaista pallotellaan henkilöltä toiselle. Esimerkiksi vasta kolmen vuoden kiistelyn jälkeen kaupungin ja rakennusfirman kanssa saimme oman talomme rampin kuntoon. Esteettömyys on kaunista sanahelinää kaupungin markkinoinnissa ilman tekoja. Myöskin yrityksillä pitäisi olla vastuuhenkilö vastaamassa asiasta”, sanoo Nolan.
Helsingin kaupunki pyrkii siihen, että kaikkien kaupunkilaisten olisi mahdollisimman helppo liikkua ja toimia ikään sekä kuntoon katsomatta.
Kaupungilla asioista vastaa projektinjohtaja, esteettömyysasiamies Pirjo Tujula, ja hän pahoittelee, että rakentuvalla alueella kadut ovat pitkään keskeneräisiä.
”Jätkäsaaren alueella on tehty keskeneräisten kohteiden osalta jopa yksittäisten asukkaiden kanssa yhteistyötä, jotta heidän elämänsä helpottuisi. Kadut rakentuvat pintarakenteiden osalta aina vasta talohankkeiden valmistuttua, joka totta kai on esteettömyyden kannalta hieman haastavaa”, toteaa Tujula.
Nolan ja Siikanen asioivat Ruoholahti-Jätkäsaaressa aika vähän, koska heidän kodistaan on lyhyt matka keskustaan.
”Lähinnä käymme täällä ostoskeskuksen kaupoissa ja kuntosalilla. Käymme syömässä keskustan ravintoloissa, sillä siellä tiedämme varmasti, mihin pääsee helposti pyörätuolilla.”
Australiaan verrattuna esteettömyys on Nolanin mukaan huomioitu huonosti Suomessa.
”Vain niistä asioista huolehditaan, mistä säädetään laissa ja kaikki muu jää hoitamatta. Eikä niin sanottua tervettä järkeä käytetä, vaan hoidetaan vain minimi.”
”Toki kymmenessä vuodessa on tapahtunut hieman edistystä, esimerkiksi lähes kaikissa nykyisissä raitiovaunuissa on matalalattia ja lähijunilla on helppo matkustaa.”
”Suomen ilmasto on estänyt liikkumisen vain pari kertaa kymmenen vuoden aikana. Käymme joka talvi Levillä hiihtämässä, eikä siellä ole ikinä mitään ongelmia koska lumeen on totuttu ja se on pakkaslunta. Sen sijaan Helsingissä tuisku aiheuttaa ongelmia, ja tietysti liukkaus. Mutta kaikista pahinta on sohjo”, sanoo Nolan.