Kaapelitehtaan isännöitsijä on työskennellyt 20 vuotta iloisen mylläkän keskellä
”Täällä on ollut Ville Valosta lähtien porukkaa, jotka ovat tulleet tänne kasvamaan.”
TÖISSÄ TÄÄLLÄ Lehti-ilmoitus toi isännöitsijä Soile Kaukolanderin Kaapelitehtaalle.
”Ajattelin, että tuo voisi olla ihana työ”, Kaukolander muistelee.
Kaukolander oli isännöitsijänä – ja toimitusjohtajana – eräässä huoltoyhtiössä, mutta kyllästyi istumaan taloyhtiöiden kokouksissa, jotka tuppasivat olemaan iltapainoitteisia.
”Taloyhtiöitä oli parikymmentä ja päivät venyivät pitkiksi.”
Kaukolander kävi Kaapelitehtaalla työhaastattelussa. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen Kaapelitehtaalta tuli odotettu soitto: tule tänne vaan. Soitosta on nyt 20 vuotta.
”Täällä on ollut Ville Valosta lähtien porukkaa, jotka ovat tulleet tänne kasvamaan. Ensin on tultu pienellä pakettiautolla, sellaisella nakkikattilalla, ja sitten on lähdetty hienolla kiiltävällä bussilla.”
Kaukolander on isännöinyt Kaapelitehdasta 20 vuotta. Talo on täynnä erilaisia vuokralaisia yrityksistä taideväkeen.
”Vuokralaisia on ihan laidasta laitaan, ja se tuo tuo tänne kivan mylläkän”, Kaukolander iloitsee.
Kaapelitehtaan vuokrausaste on korkea, käytännössä sata prosenttia.
Kaapelitehtaan katolta löytyy Kaukolanderin yksi harrastus.
”Harrastan pienimuotoista viljelyä, kuten monet muutkin täällä.”
Viljelylaatikossa on kasvanut muun muassa salaattia, tilliä, persiljaa ja paprikaa.
Kaukolander asuu kahden kissansa – Börjen ja Gideonin – kanssa Espoonlahdessa. Hänen äitinsä asuu lähellä kotia palvelutalossa.
”Käyn hoitamassa äitiäni päivittäin.”
OHIKULKUMATKALLA Sen piti olla vain yksi vuoro. Nyt ensimämisestä työvuorosta ratin takana on melko tarkalleen 20 vuotta.
Taksinkuljettaja Eija Roni odottelee asiakkaita Ruoholahden metroaseman tolpalla. Hän vei juuri kyydin Kaapelitehtaalle.
”Tämä oli lähin järkevä tolppa. Aika usein tästä tulee kävelevä asiakas. Sitten on oikeustalo ja paljon isoja yrityksiä, jotka tilaavat takseja.”
Ruoholahtea Roni kuvailee vilkkaaksi paikaksi.
”Täällä liikkuu paljon ihmisiä, kun on kauppoja ja duunipaikkoja.”
Roni itse asuu Helsingin Tapaninvainiossa.
Roni saa hyvän mielen ihmisten auttamisesta. Siksi taksiala veikin mukanaan.
”Tämä on mukavaa työtä. Näkee ihmisiä ja paikat vaihtuvat. Jos tykkää tehdä ihmisten kanssa töitä ja olla asiakaspalvelussa, niin tämä on oikea työ. Huonoja puolia on ehkä se, että päivät ovat pitkiä.”
”Kun tästä jään eläkkeelle, tai jostain syystä työt vähenevät, niin menen vapaaehtoistyöhön.
Töissä täällä & Ohikulkumatkalla -juttusarjan aiemmin ilmestyneet tarinat pääset lukemaan näköislehdestä.