Nuorella pariskunnalla tapahtumarikas purjehdusmatka Skotlannista Jätkäsaareen
”Aallot löivät veneen yli ja sisällä tavarat lentelivät” – Vera Arhippainen ja kanadalais-englantilainen Jack Chapman purjehtivat Suomeen elo-syyskuussa.
Jätkäsaaren Saukonpaaden laiturissa seisoo jännän näköinen vene. Sininen maali on haalistunut ja puuosat kuluneet, ikkunoista näkyy sisällä roikkuvat pyyhkeet ja sipulit. Veneen perässä lukee R Destiny III, Vancouver. Onko vene tullut tänne Kanadasta saakka, Atlantin yli?
”Kyllä”, kertoo veneen omistaja, kanadalais-englantilainen Jack Chapman, 29.
Hän purjehti veneen Kanadan länsirannikolta Skotlantiin vuonna 2017.
”Mutta nyt olemme saapuneet Jätkäsaareen viiden viikon purjehdukselta Skotlannista”, vastavalmistunut maatalous- ja metsätieteiden maisteri kertoo.
Mukana seilasi helsinkiläinen toimittajatyttöystävä Vera Arhippainen, 25. Ensimmäinen pitkä purjehdus oli hurja kokemus.
”Kivaa oli! Lähtisin uudestaankin, mutta en ihan heti”, Arhippainen nauraa.
Matkan tarkoituksena oli tuoda Chapmanin vene Helsinkiin, jossa molemmat asuvat. Pariskunta tapasi vuonna 2021 opiskellessaan Helsingin yliopistossa, Chapman metsäekologiaa ja Arhippainen ympäristönmuutoksen ja globaalin kestävyyden kansainvälisessä maisteriohjelmassa. Pian tapaamisen jälkeen he alkoivat suunnitella purjehdusta Skotlannista Suomeen.
”Kypsyttelimme ajatusta melkein vuoden. Tiesimme, että vene kaipasi ensin huoltoa”, Chapman kertoo.
Noin 55-vuotias venevanhus sijaitsi viimeiset kolme vuotta Skotlannissa pienen joen varrella Chapmanin vanhempien luona. Matkan ensimmäinen koitos olikin veneen puhdistaminen levästä, homeesta ja liasta.
”Jynssäsimme venettä päivätolkulla, niin että sormista lähti nahka”, Arhippainen kertoo.
Lisäksi piti korjata ainakin moottori ja vaihtaa akut. Epäkuntoon jäivät muun muassa suihku, sisätilojen kamiina, aurinkopaneelit ja tuuligeneraattori sekä ankkurin vinssi.
”Veneessä on paljon kunnostettavaa, mutta se on purjehduskunnossa”, Chapman sanoo.
Lasikuidusta tehty Alberg-merkkinen vene on kestävää tekoa.
”Olen nähnyt käytössä vielä paljon vanhempiakin lasikuituveneitä”, hän kertoo.
Matkaan Skotlannin länsirannikolta lähdettiin 15. elokuuta. Vaikka sääennustukset oli katsottu koneelta, yllätti myrsky heti ensimmäisenä päivänä.
”Emme olleet valmistautuneet tarpeeksi hyvin merenkäyntiin. Aallot löivät veneen yli ja sisällä tavarat lentelivät. Se oli pelottavaa”, Arhippainen kertoo.
Lisäksi vuorovesi ja tuulet painoivat heitä väärään suuntaan. Vessa tulvi. Ankkuri oli irronnut telineestään ja hakkasi veneen laitaa. Kaiken kukkuraksi Arhippainen tuli merisairaaksi.
”Ulkona istuessa paha olo hellitti, mutta sitten avoimesta ovesta meni sisään vettä ja kaikki kastui. Se ei mennyt kuten Strömsössä”, hän nauraa.
Chapman ei myönnä, että häntä olisi pelottanut edes silloin.
”Mutta ei se kivaa ollut. Sen jälkeen yritimme pysyä poissa myrskyistä”, Chapman sanoo.
Seuraavat myrskyt sujuivatkin jo paremmin. Melkein pahempaa oli tyven, jota kesti pahimmillaan yhdeksän päivää. Silloin matkaa oli tehtävä dieselmoottorilla. Rauhallisempina aikoina aikaa jäi muun muassa lukemiseen.
”Luin ainakin 20 kirjaa matkan aikana ja Jack 10”, Arhippainen kertoo.
Arhippainen työskentelee opintojensa ohella toimittajana Hufvudstadsbladetissa, jossa matkasta julkaistiin viisiosainen juttusarja elo-syyskuussa. Hän kirjoitti jutun tekstit ja Chapman otti kuvat järjestelmäkamerallaan, aineistot lähetettiin toimitukseen matkan päältä. Reitti ja aikataulu pysyivät artikkelia varten tehdyssä suunnitelmassa melko hyvin.
”Pysähdyimme satamassa viisi kertaa käymään suihkussa ja kaupassa. Muun ajan teimme matkaa”, Chapman kertoo.
Merimaileja kertyi päivittäin keskimäärin 50.
”Jos purjehdimme läpi yön, tuli maileja jopa 100 päivässä. Tyyninä päivinä taas vähemmän.”
Jos matkaa tehtiin öisin, nukkuminen tapahtui vuoroissa kolme tuntia kerrallaan. Arhippainen hoiti purjehtimisen Chapmanin nukkuessa.
”Pari kertaa piti herättää hänet. Norjan edustalla merellä oli kalastaja-aluksia ja öljynporauslauttoja. En halunnut, että törmäämme pimeässä kehenkään”, Arhippainen kertoo.
Pohjanmerellä he näkivät monta kertaa valaita ja delfiinejä.
”Ne uivat veneemme vieressä ja näyttivät nauttivan siitä”, Chapman kertoo.
Viiden viikon aikana Arhippainen oppi purjehtimisesta paljon. Matka sujui hyvin eikä riitojakaan tullut. Silti perillepääsy Helsinkiin tuntui hyvältä. Laituriin rantauduttiin Jätkäsaaressa, jossa Arhippaisen vanhemmilla on koti ja venepaikka.
”Suihku, oma sänky ja puhtaat vaatteet olivat parasta”, Töölössä asuva Arhippainen luettelee.
”Ja baari”, lisää Chapman.
Matkan jälkeen purjehtijoihin iski väsymys, mutta se meni pian ohi. Uusia seikkailuja on jo suunnitteilla.
”Purjehtimisesta voisi tehdä elämäntavan. Se on haaveeni”, Chapman sanoo.
”Mutta seuraavaksi veneelle on etsittävä talvisäilytyspaikka, jossa sitä voi korjata”, Arhippainen sanoo.
- FAKTA
- VENE: Mallin nimi on Alberg 35 ja vuosimalli on 1967. Vene on sanut nimen R Destiny III. Sen kotisatama on Kanadan Vancouver. Pituutta on 35 jalkaa eli 10,67 metriä. Vene on yksimastoinen ja siinä on neljä nukkumapaikkaa.
- PURJEHTIJAT: Vera Arhippainen, 25, opiskelija/toimittaja, Suomi ja Jack Chapman, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, 29, Iso-Britannia.
- MATKA: 15.8.–16.9.2022 Palnacie, Skotlanti – Helsinki, Jätkäsaari. Pysähdyspaikat matkan aikana: Portpatrick (Skotlanti), Thurso (Skotlanti), Egersund (Norja), Göteborg (Ruotsi) ja Visby (Ruotsi).
- …