Ruoholahden kuudesluokkalaiset jättävät kotikaupunginosan – vuoden päästä tilanne muuttuu
Ruoholahden ala-asteen kuudesluokkalaiset jättävät taakseen tutun koulun ja siirtyvät uuteen kouluun yläasteelle. Vaikka muutos on iso, Ilona Gröhn ja Elena Säilä lähtevät ala-asteelta levollisin mielin ja odottavat yläastetta innolla.
Viimeisenä koulupäivänä juhlasalin lava on täynnä kuudesluokkalaisia, joilla on tunteet pinnassa. Seistessään viimeistä kertaa kovin tutuksi käyneessä salissa ja katsoessaan jäähyväislaulua laulavaa yleisöä, ei voi muuta kuin itkeä. Nelosluokkalaiset ojentavat ruusut koulun jättäville oppilaille, hyvää loppuelämää!
”Silloin pitää kyllä olla vedenpitävää ripsaria! Ei vaan tekoripset! Vai pitäisikö olla ilman ripsaria?” kuudesluokkalaiset Ilona Gröhn ja Elena Säilä pohtivat ennen kevätjuhlaa.
Ensimmäisenä ala-asteen jälkeisellä elämäntaipaleella on edessä yläaste. Ruoholahden ala-asteen kuudesluokkalaisista moni siirtyy Taivallahden peruskouluun, osa lähtee Lauttasaaren yhteiskouluun, osa kauemmaksikin. Yläastetta Ruoholahti-Jätkäsaaressa ei vielä ole. Jätkäsaaren koulua rakennetaan parhaillaan, ja yläasteelle sinne pääsee vasta elokuussa 2019.
Elena Säilä menee Töölön yhteiskouluun ja Ilona Gröhn Helsingin normaalilyseoon. Tytöt valitsivat koulut sen perusteella, että molemmissa on latinan kielen linja.
Ilona pohti muitakin vaihtoehtoja, mutta valitsi lopulta koulun, johon ei ole tulossa juurikaan tuttuja. Hänen mielestään on kiva mennä uuteen paikkaan, josta ei vielä tunne ketään ja jossa voi saada uusia kavereita.
Yläasteelle siirtyminen tarkoittaa monia muutoksia. Yksi iso muutos on vastuun lisääntyminen.
”Yläasteella opettajat eivät varmasti käske tekemään marginaaleja vihkojen sivuille!” Elena Säilä uskoo.
Marginaalien tekeminen ei kenties ole suurin asia, joka yläasteelle siirtymisessä mietityttää, mutta on selvää, että oppilailta odotetaan itsenäisempää työskentelyä. Opettaja ei enää ohjaa kädestä pitäen.
Elena Säilän äiti Peppi Valonen-Säilä ei ole huolissaan vastuun kasvamisesta.
“Hyvä vain, että heidät opetetaan itsenäisiksi ihmisiksi!”
Hänen mielestään on myös hyvä, että ihmiset ympärillä vaihtuvat, eikä jokaisella tunnilla enää istuta saman opettajan opetuksessa. Opettajien vaihtuminen on hyvä, koska niinhän työelämässäkin ihmiset ympärillä vaihtuvat.
Uusi ympäristö ja uudet ihmiset eivät juurikaan arveluta tulevia seiskaluokkalaisia, sillä kavereita varmasti saa. Ja tutustumiskäyntejä uuteen kouluun on jo ennen kesälomaa, jolloin voi tavata myös tulevat luokkatoverit.
Elena Säilää huolettaa lähinnä veli, joka on käynyt samaa yläastetta.
”Opettajat muistavat veljeni. Minun pitää osoittaa, että minulla on oma identiteetti!”
Lisäksi tyttöjä mietityttää työn määrän lisääntyminen. Koulupäivät ovat pidempiä ja läksyjä ja kokeita tulee enemmän. Tunneilla pitää jaksaa istua 75 minuuttia entisen 45 minuutin sijasta. Saako tehtävät tehtyä, jos kukaan ei tule vahtimaan niiden etenemistä?
Vastuu lisääntyy, mutta toisaalta sen mukana tuleva vapaus tuntuu hienolta. Kännykän käyttöä ei olla koko aikaa vahtimassa ja välitunneilla saa tehdä mitä haluaa, käydä vaikka kaupassa.
Koska ala-asteella ollaan oltu monen kanssa samalla luokalla ensimmäisestä luokasta lähtien, jää entisiä koulukavereita kaipaamaan yläasteelle siirtyessä.
Ilmapiiriä ja yhteishenkeä tytöt jäävät myös kaipaamaan, ja tietysti kymmenen minuutin koulumatkaa. Uusiin kouluihin tyttöjen pitää matkustaa monella kulkuvälineellä.
“Pitää herätä jo kuudelta!” tytöt kauhistelevat.
Vaikka on haikeaa jättää yksi koulu, sen ihmiset ja muistot, on toisaalta kiva vaihtaa ympäristöä kuuden vuoden jälkeen.
Mutta ennen uuden alkua on välissä kesäloma. Meneekö kesä jännittäessä koulun alkua?
“Ei, yritän unohtaa stressin. Ei se lopulta niin iso juttu kuitenkaan ole”, Ilona Gröhn toteaa.
Elena Säilä on samaa mieltä.
“Niin, pitää elää hetkessä eikä murehtia liikaa. Nyt aion maata auringossa ja ruskettua!”
Katriina Kontuniemi
toimitus@ruoholahdensanomat.fi