Sporttibaarin vetäjä tietää, mitkä lajit kiinnostavat paikallisia

Sarjassa tutustutaan Jätkäsaaressa ja Ruoholahdessa työskenteleviin sekä alueen ohikulkijoihin. 

Dilfin erikoisuus on ravintolapäällikkö Kimi Norosen takana näkyvä, oikeasta Mercury-auton puolikkaasta tehty baaritiski. (kuva Rauno Hietanen)

TÖISSÄ

Dilf Sports Barin ravintolapäällikkö Kimi Noronen pitää työpaikkansa ilmapiiristä.

”Dilfissä on ollut mukava tehdä töitä. Täällä on rento meininki ja on kiva seurata vähän sporttia sivusilmällä.

Välimerenkadulle kesällä auenneessa Dilfissä voi seurata urheilua jättiscreeniltä ja seitsemältä tv-ruudulta.

Noronen vastaa Dilfin ohella myös Huutokonttori Kanttiinista. Molemmat ravintolat ovat Välimerenkadulla melkein huuto­etäisyydellä toisistaan.

Noronen päätyi aikoinaan kotiseudultaan Jyväskylästä Tampereen kautta Helsinkiin ja ravintolakoulu Perhoon. 

”Olen työskennellyt reilu kymmenen vuotta ravintola-alalla. Minulla on keittiötausta, mutta siirryin baarin puolelle, josta olen edennyt ylempiin tehtäviin, 32-vuotias haagalainen sanoo.

Norosen mukaan Dilfissä käy pääosin kaveriporukoita katsomassa pelejä, mutta myös pariskuntia ja yksittäisiä asiakkaita. 

”Tällä hetkellä Valioliiga on vetänyt jengiä, sekä formulat. Odottelemme myöskin, että jääkiekon SM-liiga pääsee alkamaan, koska se toivon mukaan tuo tänne enemmän jengiä.”

Noronen itse seuraa tällä hetkellä ainakin amerikkalaisia korisliiga NBA:ta ja jääkiekkoliiga NFL:ää.

”Oman urheilun harrastaminen on jäänyt kuntosalilla käymiseen sekä lumilautailuun, kun joskus on rinteeseen päässyt.”

Dilfin taustalla on suomalainen Heathermill-yritys, johon kuuluu jo mainittujen ravintoloiden lisäksi muun muassa Milli Miglia Kalevankadulla ja Navy Jerry’s Hietaniemenkadulla.

Jussi Laakkonen käy Espoon Kivenlahdesta Ruoholahdessa sähkökitaratunneilla, sillä täältä löytyi ammattitaitoinen kitarakoulu. (kuva Pipsa Sinkko-Westerholm)

OHIKULKIJA

Kitara selässä kotiin Espooseen suuntaava Jussi Laakkonen matkustaa Ruoholahteen kaksi kertaa viikossa oppiakseen soittamaan sähkökitaraa. 

”Päädyin ruoholahtelaiseen kitarakouluun sillä se vaikutti fiksulta ja ammattitaitoiselta. Olen ollut tyytyväinen.”

Laakkonen saapui Ruoholahteen kotoaan Espoon Kivenlahdesta bussilla. Tulomatkaan meni puoli tuntia, mutta paluumatka metrolla ja bussilla vie tunnin. Suora bussilinja kun ei kulje iltaisin. Laakkonen käy Ruoholahdessa mielellään. 

”Ruoholahti on Suomen Venetsia”, hän maalailee. 

Laakkonen on käynyt Guitar Trainer -kitarakoulussa kaksi kertaa viikossa lähes vuoden. Kitaran lisäksi hän soittaa sähköbassoa ja rumpuja. 

”Teen omaa musiikkia, sellaista satanistista rockia”, Laakkonen kuvailee.

Ruoholahti on ollut Laakkoselle tuttu jo pidempäänkin, sillä alueella asuu ystäviä ja työpaikka on Kampissa. Ohjelmoijana työskentelevä Laakkonen on nähnyt Jätkäsaaren kasvavan ja kehittyvän vuosien varrella. 

”Uudet talot näyttävät vähän erilaisilta, ei niin tylsiltä ja harmailta kuin Kivenlahdessa.”

Parhaillaan hän suunnittelee muuttoa Helsinkiin. ”Haluaisin asua Kalliossa, Töölössä tai Meilahdessa. Jätkäsaaressakin voisin asua, sillä täällä ei ole mitään huonoa. Paitsi tämä jatkuva tuuli.”

Jätkäsaari-Ruoholahti-lehti

Tämä artikkeli julkaistiin Jätkäsaari-Ruoholahti-lehden lokakuun 2020 numerossa.