Äiti, tytär ja undulaatit kotiutuivat nopeasti Jätkäsaareen
Uudessa talossa: Henrietta Ikoselle Jätkäsaari–Ruoholahti oli tuttu alue jo ennen muuttoa. Hän on teatterituottajana Kaapelitehtaalla.
Jätkäsaarelaistunut Henrietta Ikonen on ehtinyt muuttaa elämänsä aikana yli kolmekymmentä kertaa.
”Olen asunut Helsingissä syntymisen jälkeen Keski-Suomessa, Espanjassa ja Marokossa sekä ympäri kaupunkia.”
Ikonen löysi tyttärensä Inari Eräsen, 9, kanssa kodin Jätkäsaaresta. Tyttärelle Jätkäsaari on kolmas asuinpaikka. Tänne he muuttivat kesäkuussa Rastilasta. Kaksioon muutti myös akvaariokalat sekä undulaatit Keke ja Make. Asunto tuntui heti kodilta.
”Myös Keke ja Make kotiutuivat nopeasti”, Eränen kertoo.
”Ne lentelevät meillä vapaana ja jo toisena päivänä muuton jälkeen uskaltautuivat lähtemään häkistä köysiorrelle.”
Jätkäsaari-Ruoholahti oli Ikoselle tuttu jo ennen muuttoa, sillä hän on töissä teatterituottajana Kaapelitehtaalla.
”Olin tykästynyt alueeseen. Täällä oli hauskaa arkkitehtuuria ja ihania uusia taloja”, Ikonen kertoo.
Muuton jälkeen tunne kasvoi.
”Jätkäsaari on vielä kivempi kuin ajattelin”, Ikonen sanoo.
”Täältä ei ole tarve muuttaa enää mihinkään.”
Atlantinkaaren alueen keskeneräisyys ei heitä haittaa.
”On hauskaa saada nähdä kaupunginosan kasvavan ja kehittyvän, olla osa muutosta”, Ikonen sanoo.
Mukavaa uudessa kodissa Eräsestä on se, että koulu on entistä lähempänä.
”Pääsen ysin ratikalla suoraan koululle”, kertoo Kaisaniemen peruskoulun tanssipainotteista kolmatta luokkaa käyvä Eränen.
”Odotamme kovasti raitiovaunulinjan ja talon viereisen pysäkin valmistumista”, Ikonen sanoo.
Toiveissa on myös saada kauppa lähemmäs kotia. Nyt ostokset tehdään Välimerenkadun Alepassa tai Ruoholahden kauppakeskuksessa.
”Samoin kierrätyspiste olisi kiva saada lähemmäs. Nyt lähin löytyy Livornonkadulta.”
Harrastuksissa Eränen käy Kaapelitehtaalla ja Salmisaaressa.
”Harrastan ilma-akrobatiaa ja cheerleadingia”, hän kertoo.
Äiti Ikosen suunnitelmissa on aloittaa uudestaan pariakrobatia.
Parasta uudessa asunnossa on Ikosesta iso, lasitettu parveke. Ja että parvekkeelta näkyy meri ja Melkin saari.
”Näkymä tulee jatkossakin pysymään”, Ikonen iloitsee.
Vielä paremmin merelle hänen mukaansa näkyy talon saunalta kattokerroksesta.
”Merellä näkyvät laivat ovat kivoja”, Eränen sanoo.
”Olemme jo käyneet risteilyllä. Terminaaliin pääsee niin helposti”, Ikonen jatkaa.
Kanariankuja 2
- Talo sijaitsee Atlantinkaaren alueella, Länsisatamankadun ja Melkinlaiturin välisen Atlantinkadun puolivälissä.
- Talossa on kolme rappua, joissa on 75 vuokra-asuntoa yksiöistä viiden huoneen huoneistoihin. Kooltaan asunnot ovat 31–100,5m2. Alakerrassa on neljä liiketilaa. Talo valmistui toukokuussa 2019.
- Rakennuttaja: Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT
- Vuokraaja: Heka eli Helsingin kaupungin asunnot Oy
- Rakentaja: Uudenmaan Mestari-Rakentajat Oy
- Arkkitehtitoimisto: Tiuri & Lommi Oy
Entinen vilukissa ui nyt meressä läpi talven
Parasta Jätkäsaaressa Henrietta Ikosen mielestä on meri. Hän kertoo uivansa meressä säännöllisesti, ympäri vuoden. Kylmävesiuintiin hänet opasti tytär Inari Eränen.
”Kävimme paljon uimahalleissa, joissa Inari paineli aina kylmävesialtaaseen jo alle parivuotiaana. Minä jouduin menemään perässä. Olen oikea vilukissa. Aikaisemmin pelkäsin kylmää, mustaa vettä.”
Totuttuaan kylmään veteen ensin uimahalleissa, hän päätti ylittää itsensä ja pelkonsa menemällä talvella mereen.
”Nykyisin uin meressä säännöllisesti läpi talven, milloin ja missä vaan. Kuten Hakaniemessä Sompasaunalla tai vaikka itse laudalla hakatussa avannossa”, Ikonen kertoo.
Ikosen mukaan kylmä vesi parantaa oloa, sekä fyysistä että henkistä.
”Kylmässä uimisesta tulee sisälleni lämmittävä olo.”
Jätkäsaaressa hän käy uimassa Saukonpaaden rannassa. Ikonen tietää, että paikassa uiminen tapahtuu omalla vastuulla.
”Lapsia ei tule päästää paikalle uimaan yksin. Veteen menevien rappusten alla on vielä matalaa, mutta jo puolentoista metrin päästä alkaa äkkisyvä”, hän kertoo.
Ikosen mielestä rannalla pitäisi olla äkkisyvästä varoitus. Hän oli todistamassa kesällä vaaratilannetta, kun uimataidottomat lapset olivat yksin uimassa paikalla.
”Rannalla pitäisi myös ehdottomasti olla pelastusrengas. Nyt niitä on vain venelaiturissa, vaikka onnettomuus voi sattua missä vaan”, hän ihmettelee.