Tässä on alkuperäinen Jätkäsaari
“Aika järeä”, sanoo Jätkäsaaren kaavoituksesta vastannut arkkitehti Matti Kaijansinkko nostaessaan vanhaa laivankiinnitysrengasta. Ruoholahden nuorisotalon vieressä on näkyvissä Jätkäsaaren viimeiset alkuperäiset rantakalliot. (kuva: Pipsa Sinkko-Westerholm)
Tässä oli ennen merenranta, näyttää Helsingin kaupungin asemakaavoituksen tiimipäällikkö Matti Kaijansinkko.
Olemme Ruoholahden nuorisotalon takana kohoavilla kallioilla, jotka ovat viimeinen merkki vanhasta Jätkäsaaresta. Kaijansinkko nostaa rautaista laivankiinnitysrengasta. Hän arvioi sen olevan yli sata vuotta vanha eli 1900-luvun alkupuolelta.
”Aika järeä. Ihan pientä venettä tähän ei ole kiinnitetty”, Kaijansinkko naurahtaa.
Vielä noin sata vuotta sitten Jätkäsaari eli Busholmen oli vain yksi pieni saari Helsingin edustalla. Naapurisaaria olivat Uttern (Saukko), Uttergrund (Saukonkari) ja Sandholmen (Hietasaari).
Pikkuhiljaa alueesta kasvoi maatäyttöjen myötä nykyinen Jätkäsaari ja Ruoholahti, joissa tällä hetkellä asuu yhteensä noin 20 000 ihmistä.
Kaijansinkko tuntee alueen historian ja nykypäivän ehkä paremmin kuin kukaan muu. Ensi vuonna eläkkeelle jäävän arkkitehdin kynästä on saanut alkunsa koko asuinalue. ”Jätkäsaaren isän” vastuulla on ollut alueen suunnittelu ja kaavoitus viimeiset 25 vuotta. Kaijansinkko on tutustunut myös alueen historiaan 1800-luvulta lähtien. Viime vuoden lopulla hän piti Jätkäsaaresta kolmiosaisen luentosarjan Huutokonttorin kirjastossa.
Jätkäsaaren kalliot olivat merenrantaa vielä 1970-luvulla. Pikkuhiljaa rantaa kasvatettiin kohti nykyistä Ruoholahtea. Kuva 1920-luvulta. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo)
Jätkäsaaressa eli Busholmenissa asui vielä 1800-luvun lopulla vain parikymmentä kalastajaa perheineen. 1900-luvun alussa Jätkäsaaressa oli varakkaiden kaupunkilaisten kesähuviloita. Sataman rakentaminen alueelle aloitettiin vuonna 1913 sen jälkeen, kun merenrannat oli havaittu syviksi ja siten laivoille sopiviksi, Kaijansinkko kertoo.
Sen jälkeen alkoi saarien yhdistäminen maatäytöillä. Saukon ja Hietasaaren kallioita louhittiin ja kivimurskat heitettiin mereen täytteeksi. Jo 1910-luvulla saaret oli yhdistetty ja kiinnitetty sillalla kantakaupunkiin.
Vuonna 1914 rakennettu Jätkäsaaren kannaksen kivisilta purettiin vasta tänä vuonna. Uutta siltaa ja risteysaluetta rakennetaan parhaillaan.
Vuosisadan ajan Jätkäsaarta kasvatettiin joka suuntaan. Kaijansinkon mukaan menneinä vuosikymmeninä mereen kipattiin kaikkea mahdollista, katukiviä, hiekalla täytettyjä laivan hylkyjä ja jopa kotitalousjätteitä. Suurin kaatopaikka sijaitsi nykyisen Jätkäsaaren liikuntapuiston kohdalla, ja toinen löytyi vasta kaavoitusvaiheessa Saukonlaiturista. Saastunut maa on niissä kohdin vuorattu betonilla.
”Näille paikoille ei siksi saa rakentaa asuintaloja, mutta puistot viihtyvät niissä hyvin”, Kaijansinkko kertoo.
Jätkäsaaren viimeiset kalliot olivat merenrantaa vielä 1970-luvulla, käy ilmi vanhoista ilmakuvista. Karttoja ja ilmakuvia voi selata kaupungin kartta.hel.fi -palvelusta. Pikkuhiljaa Länsisataman pohjoisranta siirtyi kohti mannerta ja nykyistä Ruoholahden aluetta. Maatäytöillä merenlahti nimeltä Ruoholahti kaventui nykyisen kanavan levyiseksi. Mantereeseen oli liitetty saaria, kuten Kellosaari ja Salmisaari. Ruoholahden nimi säilyi asuinalueessa, joka rakennettiin vuosina 1992–1998. Vanhat saaret ja karit jäivät elämään kadunnimiin: Saukonpaadenranta, Hietasaarenkuja, Kellosaarenkatu, Santakatu muun muassa.
Viimeisin vaihe Jätkäsaaren täyttämisessä alkoi vuonna 2008, kun asuntorakentaminen aloitettiin satamatoimintojen väistyttyä Vuosaareen. Jätkäsaarta kasvatettiin merelle päin kuuden vuoden aikana noin 12 miljoonalla kuutiolla Länsimetron kivimurskaa, Kaijansinkko kertoo.
Enää täyttöjä alueella tehdään vain Länsiterminaalissa. Helsingin satama tarvitsee uutta tilaa laivaliikenteen lisääntyessä. Länsisatamaan on tarkoitus siirtää kaikki Tallinnan laivaliikenne.
Jätkäsaaressa oli 1900-luvun alussa varakkaiden helsinkiläisten kesähuviloita. Puutalot saivat väistyä Länsisataman alta, jonka rakentaminen alkoi 1913. Kuva samalta vuodelta. (kuva: Eric Sundström, Helsingin kaupunginmuseo)
Jätkäsaaren raja merelle ja Lauttasaareen päin on tullut Kaijansinkon mukaan vastaan. Arkkitehti kertoo, että joskus menneinä vuosikymmeninä tutkittiin jopa mahdollisuutta täyttää koko merenlahti Jätkäsaaren ja Lauttasaaren välillä.
”Mutta siitä olisi aiheutunut Seurasaarenselälle ja Laajalahteen mittavat ympäristöongelmat, joten ajatuksesta luovuttiin pian.”
Helsingin kasvaminen merelle jatkuu yhä esimerkiksi Kalastamassa ja Hernesaaressa.
Jätkäsaaren kallioita Kaijansinkko pitää ainutlaatuisina koko Helsingissä, sillä vanhoja rantakallioita on jäljellä enää niin vähän. Suurin osa merellisen kaupungin rantaviivasta on rakennettua ja kallioita on jäänyt rakentamisen alle. Jätkäsaaren alueen muita alkuperäisiä saaria ei ole enää näkyvillä katukuvassa.
Kaijansinkolle Jätkäsaari suunnittelualueena on ollut lempilapsi, ja siitä tuli hänen mukaansa ”lähes sellainen kuin ajattelin”. Kohdetta tulee hänen mukaansa ihailemaan arkkitehdit ulkomaita myöten, viimeksi Saksasta.
”Humaanissa skaalassa hyvin toteutettu alue, joka huomioi hyvin lapset ja eri asumismuodot. Myös liikenneratkaisuiltaan ja lähipalveluiltaan ainutlaatuinen”, Kaijansinkko listaa Jätkäsaaren hyviä puolia. Erityisen ylpeä hän on Hyväntoivonpuistosta ja sen kaarevasta muodosta.
”Kun kerran olin saanut sen piirrettyä, en enää halunnut luopua suunnitelmasta”, Kaijansinkko nauraa.
Jätkäsaaren kallioiden säilymisestä näihin päiviin saakka Kaijansinkolla on ajatus.
”Luulen, että hienot kalliot säilytettiin, koska niitä pidettiin arvossa. Ne olisivat olleet aikoinaan paras paikka rakentaa, mutta sen sijaan niitä on suojeltu.”
Juttu on julkaistu elo-syyskuun 2025 Jätkäsaari–Ruoholahti-lehdessä. Näköislehti kuten kaikki muutkin näköislehdet 15 viime vuoden ajalta ovat saatavilla mobiiliapissa nimeltä JR-LEHTI, käy lataamassa appi Google Playstä tai App Storesta.
Teksti: Pipsa Sinkko-Westerholm