Intohimoa Ruoholahdesta – runokirja antaa palaa
Henna Romon esikoisrunokirja Intohimon pilvilinnat julkaistiin alkuvuonna 2026.
”Tässä hiekkarannalla
aurinko painaa jälkesi sinuun.
Lepään sinun varjossasi,
suojelen hipiääni.
Mutta palan sinun sylissäsi,
vaikka sataisi.”
Ruoholahtelaisen Henna Romon esikoisrunokirja Intohimon pilvilinnat pursuaa lauseita, joista ylläoleva sijoittuu siihen kevyempään päähän.
Osa kirjan sisällöstä kaipaisi kenties K18-merkinnän, mutta sellaisia merkintöjähän kirjallisissa tuotteissa harvemmin nähdään.
”Työkaveri luki sitä puolisolleen ja kuulemma posket olivat alkaneet punottaa”, Romo kertoo.
Romon kirja onnistuu kertomaan konkreettisella tavalla, miltä intohimo tuntuu.
Kirjoittaja itse sanoo, että tämän aihepiirin runojen kirjoittaminen oli helppoa ja luonnollista.
”En ajatellut, että mitä joku niistä ajattelee, vaan vain että mitä minä itse ajattelen.”
Kirjoitusprosessin aikana Romo alkoi miettiä, että eiväthän nämä runot olleet pelkästään hänelle.
”Minun mielestä nämä runojen tunteet sopivat kaikille. Tunteita ihanasta toivosta, rakkaudesta ja kaipauksesta, mutta myös pettymyksistä.”
Romo kertoo kirjoittaneensa lapsesta saakka, mutta ensimmäinen teos julkaistiin vasta nyt.
”Ehkä nyt oli oikeat tunteet ja oikea hetki, oikea ilmapiiri. Oikea elämä. Se ehkä vaati vain sen, että nyt minä vaan teen sen”, Romo pohtii kirjan syntyä.
Kirja ilmestyi alkuvuonna 2026. Haastattelupäivänä syyskuussa Romo oli saanut postia toiseltakin kustantamolta, jota myös kiinnostaisi julkaista runot. Myöhässä olivat.
Romo on menossa kirjansa kanssa Suomen suurimpaan kirjatapahtumaan eli Helsingin Kirjamessuille. Omana itsenään, kuten hän asian ilmaisee. Pöytäpaikka on jo varattu.
Intohimon pilvilinnat -runokokoelman runot tuntuvat lukijasta melko henkilökohtaisilta.
”No tavallaan kaikki on henkilökohtaista, mutta silti välttämättä kaikki ei ole minulle tapahtunut. Vaikutteita on voinut tulla muilta ihmisiltä. Olen aina ollut sellainen muita havainnoiva ja läsnäoleva.”
”Mutta jos ne olisivat olleet liian yksityisiä tai henkilökohtaisia, niin enhän minä olisi niitä paljastanut”, Romo nauraa.
Romolla on ajatuksissa jo seuraava teos. Runoudessa hän aikoo pysyä, se tuntuu omimmalta ilmaisumuodolta.
”Mutta tässä kirjassa on kaikki, mitä minä tästä aiheesta ainakin tällä hetkellä tunnen ja ajattelen.”
Teksti ja kuva: Rauno Hietanen