Tapiolasta tutut jättikorvapuustit saapuivat Ruoholahteen
Melkein pään kokoinen korvapuusti painaa puolisen kiloa. Jotkut asiakkaat syövät sellaisen yksinään, mutta useimmiten se jaetaan.
Jostain syystä Kaisa Hännikäinen päätti 1980-luvulla myydä kahvilassaan jättikorvapuusteja. Siitä päätöksestä on jo yli kolmekymmentä vuotta, ja Kaisan Cafe myy edelleen näitä lähes ihmisen pään kokoisia ja mainetta niittäneitä puusteja Tapiolassa. Ja nykyään myös Ruoholahdessa.
Kaisan Cafe on pienen sattuman kautta – palataan siihen kohta – saapunut nyt myös Ruoholahteen.
Alkuperäiset yrittäjät Kaisa ja Raimo Hännikäinen ovat jo ojentaneet kapulan nuoremmille yrittäjille. Kaisan Cafen toimintaa jatkavat perustajien perhetutut Riikka ja Miko Söderholm. He ostivat Kaisan Cafen liiketoiminnan vuonna 2016.
”Kaisa on vaan sellainen rönsyilevä persoona, että kaikki pitää olla reilun kokoista”, Riikka Söderholm perustelee korvapuustin kokoa.
Kaisan Cafe aukesi syyskuussa lounasravintola Antellilta jääneisiin tiloihin Itämerentorilla PwC:n rakennuksessa. Kaisan Cafella on myös yhteistyötä Itämerentornin kiinteistön yritysten kanssa: toimistoihin tilataan palaverileivoksia ja salaatteja.
Kahvilassa on lounasasiakkaille on tarjolla myös salaattibuffet.
”Lämpimiä ruokia ei keittiössä pysty tekemään, jauhopöly on niin kova”, Riikka Söderholm kertoo.
Salaattibuffettia varten yrittäjät rakennuttivat valmistuskeittiön erilleen leipomotiloista, kahvilan myyntitiskin viereen.
Pitkä ura yrittäjinä
Söderholmien edessä kahvilan pöydällä komeilee kuuluisa kolmen euron jättikorvapuusti. Se painaa kuulemma noin puoli kiloa.
Kahvilanpitäjät kertovat, että usein asiakas vertailee vitriinin edessä normaalikokoista puustia ja jättipuustia. Asiakas yleensä päätyy isoon puustiin, koska ”se on järkevää” hinnan takia.
”Vaikka eihän siinä koossa ole mitään järkeä”, Riikka nauraa.
Moni ottaakin jättipuustin jaettavaksi. Osa jaksaa syödä puustin kokonaan, ja ne jotka kuvittelivat jaksavansa, mutteivät jaksakaan, tulevat pyytämään paperipussia, jotta saavat vietyä lopun puustin kotiin.
Puusteja ja muita leivonnaisia ostetaan kahviloista usein myös mukaan koteihin ja toimistoihin.
Kaisan Cafen liikevaihto vuonna 2020 oli 1,2 miljoonaa euroa, ja voittoakin tämä noin 20 henkeä työllistävä yritys teki kyseisenä vuonna lähes 30 000 euroa. Joten jotain järkeä jättipullan myymisessä kolmella eurolla on.
”Meillä on kaikki tuotteet runsaita, ja hinnat on alhaiset. Pyrimme pitämään volyymiä niin korkealla että pystymme pitämään hinnat alhaalla”, Miko Söderholm sanoo.
Suuri volyymi tarkoittaa Tapiolassa sitä, että kahvilan kassalla on koko päivän katkeamaton jono asiakkaita. Ruoholahdessa Riikka Söderholm katselee hieman huolestuneena kassalle, jossa juuri nyt ei ole ketään. Kello osoittaa kymmentä aamupäivällä, ja kuulemma Tapiolassakin on pieni suvanto juuri ennen lounasaikaa.
Tapiolassa suuret myyntimäärät tarkoittavat myös sitä, että keittiön valmistustilat ovat jääneet siellä liian pieniksi.
Keittiötilojen ahtauden vuoksi Söderholmit alkoivatkin etsiä suurempia tiloja. Pääkohde oli hyvä ja riittävä keittiö. Jos valmistuskeittiön kyljessä olisi kahvilatila, niin se ei tietenkään haittaisi.
Ensin Espoon Otaniemen vanhasta ostoskeskuksesta teekkarikylän liepeiltä löytyi hyvä tila. Alvar Aallon suunnittelema ostari on käynyt juuri läpi mittavan peruskorjauksen.
Kaisan Cafe -yrittäjät olivat ostaneet jo valmiiksi uunit ja kalusteet Otaniemeä varten, mutta sitten vuokranantaja ilmoittikin, että he eivät voi rakentaa tiloihin keittiötä, rakennuksen tilat eivät sovellukaan siihen.
Sopivan keittiön etsintä jatkui pari vuotta. Vuokranvälittäjä ehdotti Söderholmeille tiloja Ruoholahdesta.
”Tässä oli meille valmis keittiö kun tuo Antell on ollut tässä aiemmin.”
”Sijaintikin on meille järkevämpi kuin Otaniemi, sillä Otaniemessä meillä olis ollut osittain samat asiakkaat kuin Tapiolassa”, Riikka Söderholm sanoo.
Suuren keittiön ansiosta kahvila pystyy tarjoamaan tilaustuotteita yritysten ja yksityishenkilöiden tilaisuuksiin leivoksista ja voileipäkakuista salaatteihin. Tarvittaessa Ruoholahdessa voi leipoa tuotteita myytäväksi Tapiolan Kaisan Cafeeseen.
Söderholmeille yrittäminen on tuttua. Molempien vanhemmat ovat olleet yrittäjiä. Lukion käytyään – jossa Söderholmit myös ovat tavanneet – heille ehdotettiin liikeideaa.
”Se oli graffitin poistoa, julkisivupesufirma, yksi ensimmäisiä Suomessa 1990-luvun alkupuolella”, Riikka Söderholm kertoo.
Kun Kaisa ja Raimo Hännikäinen tarjosivat yritystään ostettavaksi Söderholmeille, hetki oli juuri sopiva. Mikon metallialan velkasaneerauksessa olevaa perheyritystä oltiin juuri ajamassa alas, ja Riikka oli opiskelemassa restonimiksi Laureassa Leppävaarassa.
”Unelmanani oli aina saada oma kahvila, ajattelin opiskella alaa, että saan hyvät lähtökohdat.”
”Kaisa ja Raimo olivat kuin enkeleitä kun tarjosivat kahvilatoimintaa meille. Saimme maksaa kauppasummaa vähän kerrallaan pois”, Riikka sanoo.
Söderholmit ovat nykyään ex-pariskunta, mutta he jatkavat edelleen yrityksensä parissa yhdessä.
”Tämä sujuu hyvin näin, oikeastaan yrittäminen menee paremmin tällä mallilla kuin pariskuntana”, Riikka nauraa.
Rauno Hietanen
Jätkäsaari–Ruoholahti-lehti
Juttu on julkaistu lokakuun lehdessä, näköislehteen pääset tästä linkistä