Yksinvaeltaja Aki Rahikka palaa aina Jätkäsaareen
Jätkäsaareen asettunut Aki Rahikka esitteli Saukonpaadenpuistossa välineitään, joilla aikoo vaeltaa helmikuussa Ruotsin skandeilla eli kölivuoristossa. “Enää teltta puuttuu”, Rahikka kertoo.
Seikkailija Aki Rahikka, 47, puhkuu intoa. Esikoiskirja on julkaistu ja seuraava yksinvaellusreissu lyöty lukkoon.
”Lähden ensi helmikuussa kuukauden vaellukselle Sarekin kansallispuistoon Ruotsin kölivuoristoon. Siellä ei ole muita ihmisiä silloin, kuten ei muulloinkaan”, Rahikka myhäilee.
Rahikan intohimo on vaeltaa hiihtämällä lumierämaassa yksin. Luonto tuli tärkeäksi Rahikalle jo lapsena perheen mökillä Haminassa. Ensimmäisen yksinvaelluksen hän teki 1990-luvun lopulla 16-vuotiaana Pohjois-Karjalassa. 2000-luvun alussa yksinvaellukset olivat tauolla yli vuosikymmenen.
”Asuin silloin maalla Siuntiossa, oli vaimo, perhe ja logistiikka-alan töitä. Eron jälkeen muutin takaisin Helsinkiin ja vuonna 2018 Jätkäsaareen”, Rahikka kertoo.
Aki Rahikan haaveena on elää yksinvaelluksilla ja niistä kirjoittamalla.
Välillä Rahikka kävi asumassa Pasilassa, mutta palasi takaisin Jätkäsaareen. Syynä oli meri ja tuuli, joista Rahikka pitää.
”Merituulessa tuoksuu luonto. Tuuli on samanlainen kuin tunturilla, puhdistava.”
Tauon jälkeen ensimmäisellä yksinvaelluksellaan vuonna 2020 Haltilla Rahikka tajusi kaivanneensa luontoon. Vaeltamisessa tärkeintä hänelle ei ole äärimmäiset urheilusuoritukset vaan luonnossa oleminen yksikseen. Ja mitä pidempään, sen parempi.
”Luonto on minulle todella tärkeä ja yksin ollessa on rajaton vapaus mennä minne ja milloin haluaa. Kroppa ja mieli voivat siellä tosi hyvin.”
Viikkoja kestävät vaellukset vaativat kestävyyttä. Rahikka vaeltaa omavaraisesti, eli vetää ahkiossa perässään kaiken retkellä tarvittavan ruoan ja tarvikkeet. Ahkio voi painaa jopa sata kiloa. Nykyisin Rahikalla on mukana gps-paikannin, jolla näkee missä itse on. Suunnitelmissa on myös hankkia paikannin, millä hänet voidaan löytää. Toive paikantimiin on tullut huolissaan olevilta omaisilta, Rahikka kertoo. Kotona Jätkäsaaressa häntä odottaa avovaimo ja hänen tytär sekä oma poika.
”Ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Tänä keväänä käsivarressa on kuollut jo kaksi suomalaista vaeltajaa. Se on hälyttävää.”
Pitkiä vaelluksia Rahikalla on takana yli kaksikymmentä. Lempikohteita ovat käsivarren Lappi sekä Itä-Suomen raja-alueet. Myös Suomen kansallispuistot ovat tulleet tutuiksi. Koskaan vaellusta ei ole tarvinnut keskeyttää eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Erämaassa puhelimet eivät toimi, joten apua ei voi soittaa. Pahemmilta onnettomuuksilta Rahikka on säästynyt.
”Erämaassa pärjää, kun on varovainen eikä ota turhia riskejä. Minun tiedetään tulevan aina takaisin.”
Rahikka osallistui MTV3:n Alone Suomi -ohjelmaan, ja sijoittui toiseksi. Ohjelma kuvattiin syyskuussa 2024 Inarissa, jossa Rahikka vietti lähes viisi viikkoa yksin metsässä kameran kanssa. Ohjelma päättyi hänen osaltaan keskeyttämiseen lääkärin vaatimuksesta, sillä vointi kävi liian heikoksi liian vähäisen ravinnon vuoksi.
”Laihduin 20 kiloa. Pyörryin pari kertaa metsässä sieniä ja puolukoita poimiessani, mutta en kertonut siitä kenellekään”, Rahikka nauraa.
Alone-kilpailun voitti utsjokelainen eläkeläinen Esa Karpoff. Hänen kanssaan Rahikka teki viime syyskuussa yhdeksänpäiväisen vaelluksen Saariselällä.
”Tulimme tosi hyvin toimeen, vaikka olemme kotoisin Suomen eri kolkista. Meitä yhdistää halumme olla luonnossa.”
Pisimmän yksivaelluksensa Rahikka teki vuonna 2022, jolloin hän hiihti viisi viikkoa Suomen käsivarren erämaassa. Rahikka ei valmistaudu vaelluksiinsa erityisesti, sillä kunto pysyy hyvänä liikkumalla päivittäin.
Jätkäsaaressa Rahikka ulkoilee Lapinlahden sairaalan alueella ja Hietaniemessä, Lauttasaaressa ja rantareitillä Keilaniemestä Meilahteen. Viime talvena hän hiihti ensimmäistä kertaa elämässään meren jäällä ympäri Seurasaarenselkää. Se oli Rahikasta mahtavaa.
”Välillä kun kaupungin syke oikein ahdistaa niin menen yöksi Nuuksioon. Siellä sitten olla möllötän puun alla.”
Suurin haave Rahikalla on hiihtää Alaskan läpi. Hänen tietääkseen kukaan ei ole tehnyt neljä kuukautta kestävää vaellusta aiemmin hiihtämällä.
”Olen nähnyt kuvia Alaskan Brooks Range -vuoristosta, ja siellä näyttää todella autiolta ja upealta. Ongelmana on, etten pysty vetämään ahkiossa kuin kahden kuukauden ruoat, eikä siellä pääse välillä markettiin.”
Lapinvaelluksilllaan Suomessa Rahikka hiihtää yleensä noin kymmenen kilometriä päivässä ja nukkuu autiotuvilla. Tulevalla Ruotsin-vaelluksella tarkoitus on nukkua teltassa, koska autiotupia ei alueella ole. Teltta on vielä hankkimatta.
”Sponsoreita en ole vielä onnistunut saamaan. Tein kirjan hyödyntääkseni tv-ohjelmasta saamaani näkyvyyttä. En tosin tarvitse paljon mitään, lähes kaikki tavarat ovat jo kasassa.”
Rahikan haaveena on elää vaeltamalla ja reissuista kirjoja tekemällä. Hän kirjoittaa ja valokuvaa, sekä myös luki teoksensa äänikirjaksi itse. Syy viihtyä pitkään luonnossa on ehkä elämän yksinkertaisuus siellä, Rahikka pohtii. Kun mukana kulkee vain välttämättömimmät tarvikkeet, ajatukset eivät pyöri turhanpäiväisyyksissä. Ajatus iski hänelle supermarketissa tv-sarjan rankkojen kuvausten jälkeen.
”Tajusin, että yhdessä marketissa on enemmän mitä ihminen tarvitsee. Ja että meillä Suomessa asiat ovat aika hyvin. Ehkä minun pitää mennä erämaahan aina uudestaan muistaakseni sen.”
Teksti ja kuvat: Pipsa Sinkko-Westerholm